*

JuhaniIivari

Vielä yliopistojen vertailusta - oikaistu Shanghain lista

Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset ja niistä johtuneet Helsingin yliopiston yt-neuvottelut irtisanomisineen   ovat viime aikoina olleet poikkeuksellisen mielenkiinnon kohteena julkisessa sanassa. Viimeksi kun Jyväskylän yliopiston professori Pekka Neittaanmäki kirjoitti 10.02.2016 Helsingin Sanomissa vieraskynä-kirjoituksen “Valitus vie yliopistoilta uskottavuuden”, sitä seuranneissa kommenteissa alettiin taas todistella kuinka Helsingin yliopisto on ainoa kansainvälisen tason yliopisto Suomessa ja vähätellä ns. maakuntayliopistoja. Pääperusteluina oli ns. Shanghain lista, jossa Helsingin yliopisto sijoittui vuonna 2015 hienosti sijalle 67 ja Oulun yliopisto ja Turun yliopisto seuraavaksi parhaina suomalaisina sijoille 301-400.

Yritin kommentoida kahteenkin kertaan, että Shanghain lista ei ole tasapuolinen, koska se suosii resursseiltaan suuria yliopistoja. Kommenttini juuttuivat HS:n sensuuriin. Se sai minut päättelemään, että kenties niissä on jotakin sellaista, jota pääkaupungin edustajat eivät halua tuotavan esille edes sinne lähetetyissä sekalaisissa kommenteissa.  Sehän vain innostaa.

Shanghain lista arvioi yliopistoja kuuden kriteerin perusteella:

1) yliopiston alumnit, jotka ovat saaneet Nobelin palkinnon tai Fields-mitallin (painotus 10 %),

2) yliopiston henkilökunta kuuluvat, jotka ovat saaneet Nobelin palkinnon tai Fields-mitallin (painotus 20 %),

3) paljon viitattujen tutkijoiden määrä 21 tutkimusalueella (painotus 20 %),

4) julkaisujen määrä Nature- ja Science-lehdissä (painotus 20 %),

5) artikkeleiden määrä Science Citation Index- ja Social Science Citation Index-viitetietokannoissa (painotus 20 %) sekä

6) per capita-suoriutuminen, jossa suoriutuminen kriteereillä1-5 jaetaan akateemisen henkilöstön lukumäärällä (painotus 10 %).

Näistä kriteereistä ainoastaan kriteeri 6 ottaa huomioon yliopiston koon, mutta vain 10 prosentin painotuksella.  

Mielestäni suomalaisessa yliopistojen vertailussa tulisi huomioida painokkaammin yliopistojen resurssit ja siten niiden toiminnan tehokkuus. Havainnollistaakseni asiaa vertailen Shanghain listan mukaan kahta Suomen top-yliopistoa - Helsingin yliopistoa ja Oulun yliopistoa - käyttäen listan viittä ensimmäistä kriteeriä niin, että oikaisen tulokset vertailukelpoisiksi kertomalla Oulun yliopiston suoriutumispisteet kriteerien 1-5 suhteen sen resursseja kuvaavalla suhdeluvulla (jätän kuudennen kriteerin pois, koska mallini on tavallaan sen laajennus). Käytän normeerauksessa kahta mahdollista resurssia: akateemisen henkilöstön määrää ja toimintamenoja.

Opetushallinnon Vipunen-tilastopalvelun mukaan Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä vuonna 2014 oli 3996 kattaen henkilöt professoreista tohtorikoulutettaviin  ja Oulun yliopiston vastaavasti 1565 eli suhde oli 2,55 (pyöristän tämän lukuun 2,5 alla). Saman Vipunen-palvelun mukaan Helsingin yliopiston toimintamenot vuonna 2014 olivat 677 miljoonaa ja Oulun yliopiston 226 miljoonaa eli suhdeluku on 3,0.

Shanghain listan 2015 vertailussa Helsingin yliopiston saamat pisteet edellä kuvattujen viiden kriteerin suhteen olivat 12,6; 16,3; 25,2; 22,4 ja 51,8. Listan painotusten mukaisesti tämä antaa Helsingin yliopistolle kokonaispisteet 24,4 kyseisille viidelle kriteerille.

Oulun yliopiston vastaavat luvut olivat 11,5; 0,0; 8,6; 7,0 ja 28,5. Käyttäen akateemisen henkilöstömäärään suhdelukua 2,5 Oulun kerrotut pisteet  siis ovat 28,75; 0,0; 21,50, 17,50 ja 71,25  ja painotetut  kokonaispisteet 24,9. Jos Oulun luvut kerrotaan toimintamenojen suhdeluvulla 3,0, Oulun painotetuiksi kokonaispisteiksi tulee 29,9. Eli yhteenvetona, ottaen huomioon Oulun yliopiston pienemmät resurssit se menestyy varsin hyvin Helsingin yliopistoon verrattuna ellei jopa paremmin.

Suomen yliopistojen välillä ei välttämättä ole suurta eroa siinä, että käytetäänkö resurssivertailussa akateemisen henkilöstön määrää vai toimintamenoja. Yleisemmin kuitenkin toimintamenot vaikuttavat perustelluimmilta.  Esimerkiksi US News antaa Harvardin yliopiston akateemisen henkilöstön määräksi 2259, kun taas Harvardin yliopiston Financial Report, Fiscal Year 2015, ilmoittaa Harvardin yliopiston toimintamenoiksi vuonna 4,46 miljardia dollaria. Vaikka nämä luvut eivät olisikaan täysin vertailukelpoisia Suomen tilastojen kanssa, ne osoittavat, että rahoituksen suhteen Harvardin yliopisto painii aivan eri sarjassa kuin suomalaiset yliopistot. Mutta tämä ero ei heijastua akateemisen henkilöstön määrässä.  

En jaksa alkaa laskea, että onko Oulun yliopisto menestyksekkäin suomalainen yliopisto Shanghain listalla, kun otetaan resurssit huomioon. Jokainen kiinnostunut voi selvittää asian esittämälläni tavalla ja ilmoittaa tulokset minulle.

Oulun yliopiston menestys Helsingin yliopistoon verrattuna perustuu erityisesti edellisen suhteellisesti suurempaan julkaisumäärään (kriteeri 5).  Tämä johtaa Shanghain listan yhteen heikkouteen. Julkaisutoiminnassa se ottaa laadun huomioon lähinnä Science- ja Nature-lehtien kautta (kriteeri 4), sillä Science Citation Index- ja Social Science Citation Index-viitetietokannoissa on tasoiltaan hyvin eritasoisia julkaisuja. Mutta Shanghain listan heikkoudet onkin sitten aivan eri juttu. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Otetaanko mukaan myös teknologiat? Esimerkiksi matematiikka ja tietojenkäsittelytiede eivät ole tieteitä vaan teknologioita. Sinäkään et siis ollut tiedemies ... Terveisiä sinne Ouluun, PIOCO jne.

Ja kai jätit vertailustasi pois Oulun teknisen tiedekunnan, arkkitehtuurin ja muut sellaiset alat, jotka löytyvat esimerkiksi Aalto yliopistosta...

Valtioiden kilpailkyvyn vertailu on höpöä, koska ei mailla on erilainen toimialarakenne. Analogisesta syystä yliopistojen rankinnit ovat höpöä, vertailut pitäisi suorittaa tieteenaloittain. Teknologialojen vertailulla pitäisi olla omat kriteeri.

Käyttäjän JuhaniIivari kuva
Juhani Iivari

Kyllähän tuossa Shanghain listalla on mukana teknillistä yliopistoja (esim. Aalto-yliopisto), jotka painottuvat teknologiaan. Tietysti tuo käsite "teknologia" on epämääräinen. Yleensä sillä tarkoitetaan fysiikkaan, kemiaan ja/tai matematiikkaan perustuvia laitteita tai prosesseja, mutta yhtä hyvin sillä voidaan ymmärtää biologiaan ja kemiaan perustuvia "arifaktoja", jolloin lääketieteen soveltavin haara, joka koettaa kehittää uusia lääkkeitä ja hoitoja, on teknologiaa. Tai vielä laajemmin ihmisten, ryhmien, organisaatioiden ja yhteisöjen käyttäytymiseen perustuvat uudet tavat järjestää ihmisten toimintaa voidaan tulkita teknologiaksi.

On totta, että yliopistojen vertailussa pitäisi ottaa huomioon yliopistojen erot koskien niiden tieteenalajakaumaa. Mutta kun esimerkiksi Shanghain listaan viitataan niin paljon, ajattelin tuoda esille, että se ei juuri ota huomioon yliopistojen resursseja ja toiminnan tehokkuutta, ja kuvata, että miten se voidaan tehdä.

Toimituksen poiminnat